|
Niin on taas yksi vuosi takana. Omalta osaltani se oli neljäs kokonainen täällä Mikkelissä. Aika tuntuu menevän hurjaa vauhtia, sillä yhtään ei ole sellainen tunne, että ensi syksynä tulee puolikas vuosikymmen täyteen Mikkelissä. Työ on siis ollut mieluista, kun aika lentää siivillä.
Viime vuosi oli teatterille kovin kaksijakoinen. Kevätkaudella kohtasimme vastoinkäymisiä hieman liiankin paljon, joista suurimman huomion saivat Hiiriä ja ihmisiä -näytelmän esitysten perumiset. Pidän tapahtumia edelleenkin melkoisena mysteerinä, sillä näytelmän tulkinta oli erittäin tasokas ja kaikki osa-alueet tuntuivat toimivan. Jostain syystä katsojat vaan eivät ottaneet näytelmään omakseen oikein missään vaiheessa. Harmi sikälikin, että kokemus ei voi olla vaikuttamatta osaltaan tulevaan ohjelmistopolitiikkaamme; vahvat puhedraamat jäävät väistämättä taka-alalle, koska ne eivät tavoita tarvittavaa yleisöä. Ja nykyisellä rahoituspohjalla meillä ei ole mitään mahdollisuuksia ottaa takkiin päänäyttämön tuotannoista.
Kevätkauden ainoa selkeä menesty oli Naisten juomaa, mikä täytti pienen näyttämömme katsomot kerta kerran jälkeen. Näytelmää piti jatkaa syksyllä, sillä kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään kevään esityksiin. Joskus näinkin..
Kesä muutti sitten kaiken. Ulvovan myllärin mahtava suosio oikaisi taloutemme suunnan selvästi positiiviseksi. Katsomot olivat täynnä ilta toisensa jälkeen ja palaute oli ylistävää. Mieliala nousi koko henkilökunnalla ja pääsimme aloittamaan syyskauden ilman pelkoa toiminnan supistamisesta ja jopa mahdollisista lomautuksista.
Syyskausi meni vahvasti 90-vuotisjuhlinnan merkeissä. Tapahtumia oli kaikenikäisille, näköisille ja kokoisille; Kissat -misukaalia maakunnan lapsille elokuussa, tapaamisia alueen harrastajille ja pääjuhla syyskuussa, ensi-iltoja pitkin syksyä jne. Pieni mutta sitkeä henkilökuntamme oli varsin tiukilla aika ajoin, mutta jälleen kerran he osoittivat todellista ammattitaitoa ja venymistä ja syyskausi päättyi varsin positiivisissa tunnelmissa. Vuosi oli kaikin mittarein edellistä parempi ja väki pääsi hyvillä mielin joulun viettoon.
Vuoden surullisimman uutisen sain joulun alla, kun tieto Raimo Mannisen poismenosta tavoitti minut lomamatkaltani Vietnamista. Vaikka tiesin Raimon sairastelleen jo jonkin aikaa, pysäytti uutinen minut todella; suuri ja viisas mies oli poissa. Raimon meriitit ja ansiot kulttuurielämän vaikuttajana ovat kiistattomat ja hänen mukanaan meni pois valtava määrä tietoa, taitoa ja karismaa. Raimo Manninen oli kiistatta eräs merkittävimmistä kulttuuripersoonista, mitä seudullamme on koskaan vaikuttanut, ja hänen jättämäänsä aukkoa kulttuurin moniottelijana ei pysty täyttämään kukaan. Lepää rauhassa Raimo, oli kunnia tutustua sinuun. Sydämellinen osanotto myös kaikille Raimon omaisille ja läheisille.
Vaan elämä jatkuu ja karavaanin on kuljettava. Vuosi 2010 tarjoaa taas kaikenlaista uutta haastetta myös Mikkelin Teatterille. Yksi suuri voimanponnistus on itse asiassa jo takana kun järjestyksessään ensimmäinen "Mikkeli Meets Russia" tapahtuma on teatterin osalta ohi. Talossamme vieraili vajaan viikon aikana mukavasti ihan uusia vieraita, kun kahtena päivä järjestetty lastentapahtuma, tikhvinäläisten tanssiesitys ja Topi Rytkösen muistonyrkkeily kokosivat paikalle niin venäläistä kuin suomalaistakin yleisöä. Tapahtumasta jäi erittäin positiivinen maku ja uskon, että jatkoa seuraa. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti MAMK:n opettajille ja oppilaille. Ilman teitä tästä ei olisi tullut mitään.
Kevätkautemme jatkuu vilkkaana. Seuraava ensi-ilta on 16.1. kun Iltatähti -niminen musiikkikomedia näkee päivänvalon. Suosittelen lämpimästi! Näytelmä on erittäin viihdyttävä, se sisältää paljon kaikille tuttua musiikkia live-orkesterin säestämänä upeasti laulavien näyttelijöittemme laulamana. Toivottavasti tämä tavoittaa yleisönsä, sillä luvassa on todella hulvatonta menoa.
Näyttämöpäivät valtaavat teatterin tammikuun viimeisenä viikonloppuna ja odotettavissa on taas mahtava määrä esityksiä eri puolelta Suomea. Lisäksi saamme tänne myös kansainvälisen vieraan, tällä kertaa Vuorimarin alueelta. Mummojen naimapuuhista kertova komedia on tekstitetty suomeksi, joten kieltä ymmärtämättömätkin voivat seurata esitystä vaivatta.
Lisäksi valmistamme vauvateatteriesityksen pienelle näyttämölle ja Peppi Pitkätossun Mikaeliin vähän vanhemmille. Haluamme myös viedä esityksiämme maakuntaan Ali-Baba / Hymyilevä Apollo -esityksellä, millä pyrimme tavoittamaan sellaisia asiakkaita, jotka eivät välttämättä teatteriin pääse; vanhuksia, hoitolaitosten asukkaita ja lähialueiden pieniä lapsia. Kesäteatterilta odotamme myös paljon, sillä Huovisen Lampaansyöjät on sellainen veijarikomedia, että sitä kelpaa esittää. Varsinkin kun pääparina häärii todellinen suomalaisen komedian superpari Pertsa Koivula ja Mika Nuojua!
Toivotan kaikille erinomaisen hyvää vuotta 2010. Toivottavasti näemme teatterissa monta kertaa!
-teatteripiällikkö-