KUUKAUDEN KASVO

Tarja Kopperi

Puvuston esimies

Kuka olet ja mitä teet Mikkelin Teatterissa?

Olen Tarja Kopperi, puvuston esimies.

Työhöni kuuluu vastata puvuston toiminnasta, mutta pienenä yksikkönä myös minä osallistun roolivaatteiden valmistamiseen ja pukuhuoltoon työtilanteen mukaan.  Minulle lankeavat kaikki paperinmakuiset hommat eli työlistojen teot, raportit ja kokoukset, mutta varsinainen suola työssäni ovat puvustukset, joita teen kaksi vuodessa.

Mikä on parasta työssäsi?

Työn monipuolisuus, inspiroivat työkaverit ja huumori.  Jos nämä edellä mainitut edellytykset toteutuvat voi lähtökohtaisesti vähän hankalaltakin tuntuva homma kääntyä voitoksi.

Puvustajana herkuttelen tietysti sellaisissa töissä, joissa pääsen sukeltamaan menneeseen aikakauteen. Silloin suunnitteluvaiheessa kahlaan läpi elokuvia, kulutan aikaa kirjastossa, tutkin valokuva-albumeita ja lehtiä, ryhdyn arkeologiksi etsimään tirkistysaukkoja historiaan. Tällaisia töitä ovat olleet mm. Viulunsoittaja katolla, Lainatenori ja Saiturin Joulu.

Kerro joku hauska moka?

Aloitin teatteriurani parikymppisenä Lahden Kaupunginteatterissa toimien pienen näyttämön pukijana. Teattereissa usein suurissa produktioissa  on tapana valjastaa myös tekniikan ihmisiä näyttämölle avustaviin tehtäviin  ja niin avautui  minullekin eräässä klassikossa sisäkön pesti.  Kiikuttelin tarjottimia näyttämölle ja pois onnistuneesti, kunnes koitti pääroolin esittäjän juhlanäytös. Tupa oli täynnä kutsuvieraita ja taiteilijalle kiitoksiin osoitettuja kukka- ja lahjatervehdyksiä virtasi näyttämön sivuun. Minua pyydettiin apuun, kuuntelin missä kohtaa näytelmä oli menossa ja totesin ehtiväni kantaa pyydetyt kukat kulisseihin ennen kuin minun tulisi olla näyttämöllä. Uppouduin järjestelemään kukka- ja lahjapöytää  kunnes äkkiä havahduin lavalla jo jonkin aikaa jatkuneeseen täydelliseen hiljaisuuteen.  Näyttämöllä istui pitkässä pöydässä kymmenkunta näyttelijää odottamassa, että sisäkkö tulisi niiaamaan heille kutsuna ruokasaliin ja he pääsisivät siirtymään näyttämöltä pois. Lopulta kuulin illan emännän  epäröivänä lausuvan ” kyllä se päivällinen varmaan nyt on jo katettu”. En tiedä kauanko seurue ehti istua hiljaa odottamassa lupaa nousta pöydästä ja huomasiko yleisö mitään, mutta  kyllä sisäkölle siitä  jaksettiin vinoilla.

Mitä harrastat työn lisäksi?

Kysymys on hienosti aseteltu, sillä tavallaan työ kulkee koko ajan mukana takataskussa. Käyn katsomassa teatteria muualla aina kun mahdollista. Kotona harrastan kaikenlaista sisustamista, askartelua ja näpertelyä, rakennan miniatyyrejä, oma nukkekoti on ikuisuusprojekti.

Olen vähän kausittainen liikkuja, pyrin harrastamaan aina jotakin säännöllisen epäsäännöllisesti: lenkkeilyä, sulkapalloa, pilatesta, vatsatanssia, avantouintia…

Kesät hoidan puutarhaani ja luen talven aikana keräämältäni kirjalistalta ainakin muutaman teoksen. Minun on vähän vaikea heittäytyä ihan kattoon syljeskelijäksi, varsinkin pää tekee enemmän kuin kädet ehtivät.

Mitä haluat sanoa katsojille? Terveisiä?

Astukaa katsomoon avoimin mielin, riisukaa ennakko-odotukset takkienne mukana narikkaan. Sataprosenttisesti kaikkia miellyttävää teatteriesitystä ei ole, mutta jos näytelmässä jokin ihastuttaa, vihastuttaa, saa liikuttumaan, paheksumaan, nauramaan tai pohtimaan jotakin vielä pitkään esiripun laskeuduttua, olemme onnistuneet jättämään tunnejäljen. Tätä jälkeä seuraamalla te ehkä löydätte tienne vielä uudestaan teatteriin…

Mitä musiikkia kuuntelet? Mitä elokuvia katsot?

Vähän mielialasta riippuen, mutta silloin kun melodia ja sanat osuvat kohdalleen omaan elämäntilanteeseen ei väliä onko kotimaista vai ulkomaista, hitaat ja rock vuorottelevat.  Lenkkimusiikki  korvalapuissa vaihtelee, nyt on nostalgiset ajat menossa ja korvissa soi U2, Toto,  Keba,  Miljoonasade, Maijanen ja Kuustonen.

Katson mielelläni elokuvia ja tv-sarjoja, jotka ovat huolellisesti tehty epookkiin. Englantilaiset BBC:n sarjat ovat poikkeuksetta katsomisen arvoisia.

Suosikkielokuvia on paljon, mutta jos joku on pakko mainita niin Tyttö ja helmikorvakoru. Aistillinen ja kaunis tarina, visuaalinen herkku, toimii minulle!

Mottosi?

Pienin askelin eteenpäin!

  • 25.11.2016

Aiemmat