KUUKAUDEN KASVO

Reijo Romo

Kuka olet ja mitä teet Mikkelin Teatterissa?
Olen Reijo Romo. Toimin sekä käyttöpäällikkönä ja valaistusmestarina. Pääsääntöisesti käyttöpäällikkönä.

Mikä on parasta työssäsi?
Työkaverit ja niiden huumorin taju tai ainakin joskus. Työpäivien erilaisuus.

Kerro jokin hauska moka. 

No niitähän on sattunut eikä ne nyt välttämättä ole hirveän hauskoja olleet ainakaan itseni mielestä tapahtuma hetkellä, kylläkin näin jälkikäteen. Paras/pahin tapahtui heti ensimmäisenä vuonna eli 1983 eli onneksi viime vuosi tuhannellla. Olin silloin näyttämömiehenä ja tehtiin näytelmässä nimeltä Menetetty maine näyttämövaihtoja. Meitä oli neljä kaveria, jotka vaihtoja tekivät. Vaihdot tehtiin täysissä valoissa, eikä kuten joskus on tapana tehdä pimeässä, ehkä olis ollut tuolloinkin parasta. Vaihdot yritettiin tehdä niin nopeasti kuin vain pystyttiin, joten vahingolta ei voitu välttyä. Minun tehtäväni eräässä vaihdossa oli vaihtokaverinini kanssa kantaa kahvipöytä astioistoineen etunäyttämöltä takanäyttämölle ja sen jälkeen tehtävänäni oli vielä laittaa neljä numerolappua järjestyksessä neljälle eri seinälle.

Kun kerran vauhti on muusana niin ilman kolinoita ei selvitty. Etu- ja takanäyttämön välissä oli kynnys ja tietenkin kompastui siihen ja pöytätavaroineen kolisi takaseinään hajoittaen osan astiastosta ja täysissä valoissa tietenkin.

Vielä oli vietävä ne laputkin seinälle. Joskus yksinkertainenkin asia voi olla tosi monimutkainen. Laitoin laput seinälle vain ajatellen, että äkkiä pois. Hävetti sen verran jo. Kun olin laput laittanut niin jostakin syystä poistuessani näyttämöltä, päätin vilkaista seinille ja tietenkin olin laittanut laput järjestykseen 1,3,2 ja 4. Mieli teki juosta näyttämöltä ulos ja pitkälle, mutta ehkä tunnollisuus tai joku muu omituisuus sai minut jäämään yksin lavalle, onneksi sentään selkä yleisöä päin. Muu vaihtoporukka oli jo kerennyt poistua, joten lava oli minun. Rauhallisesti otin jokaisen lapun seinältä pois ja laitoin takaisin seinälle, tälle kertaa oikeaan järjestykseen. Jättäessäni lavan päätin kuitenkin viedä häpeäni seuraavalle tasolle eli palasin keskelle lavaa ja kumarsin yleisölle. Ne olivatkin sitten ainoat aploodit jotka olen saanut urani aikana.

Seuraavan vuonna kaadoin yhden seinän vaihdossa. Näiden tapahtumien jälkeen minulle löytyi työpaikka lavastamossa, joka silloin sijaitsi Otavassa eli mahdollisimman kaukana näyttämöltä, ja sillä tiellä ollaan.

Mitä harrastat työn lisäksi?
Ihmettelyä.

Mitä musiikkia kuuntelet?
Musiikin suhteen kuuntelen mitä milloinkin ja mistäkin toosasta milloinkin tulee. 


Mottosi?
Älä oleta mitään, ole valmis kaikkeen.

Mitä haluat sanoa katsojille? 
Teatterikokemus kantaa pitkälle. Tervetuloa! 

  • 10.09.2018

Aiemmat